Loppuviikko vierähti joutuisasti. Keskiviikkona ja torstaina hoitelin asioita kuntoon mahdollisia ostopalveluhoitolapsia varten. Ei tuo ohjaaja niitä vieläkään luvannut ennen vuodenvaihdetta ellei mitään yllättävää sitä ennen tule, mutta onpahan nyt kaikki pakolliset kuviot hoidettu alta pois, niin tarpeen vaatiessa lapset voivat aloittaa samantien. Ja tietenkin paikat ovat vapaina myös ihan yksityiseen hoitoon edelleen, esimerkiksi toiselta paikkakunnalta tuleville. Täältä kotikunnasta ei taida kovin helposti lapsia löytyä, kun ei sitä kuntalisää makseta niin jää maksu kovin suureksi vanhempien osalta. Harmi sinänsä. Muutenkin olen sitä mieltä, että täällä ei kunnolla anneta vanhemmille valinnan vapautta lastensa hoidon järjestämisessä. Päiväkoteja laajennetaan kiireen vilkkaa, ja kuten todettua kunnan kiinnostus perhepäivähoitopaikkoja kohtaan on ollut melkoisen nihkeää. Kuitenkaan kaikki vanhemmat eivät lapsiaan päiväkotiin halua viedä. Tuohon ostopalveluhoitajaksi ryhtymiseen liittyi myös psykologin luona käynti, ja siinä jutellessamme tulevaisuuden suunnitelmistani psykologi ehdotti minullekin opiskelua niin, että saisin päiväkodista vakituisen työpaikan. Mutta kun minua ei kiinnosta työskentely päiväkodissa, sanoinkin sen hänelle. Olenhan minä opintojakin miettinyt, mutta lähinnä tuota perhepäivähoitajan ammattitutkintoa. Ja jos jokus tulee tilanne, ettei lapsia löydy kotiimme hoitoon, voisin ajatella ehkä ryhmiksessä työskentelyä tai sitten paluuta takaisin koulumaailmaan, varsinkin sitten kun omat laspet ovat isompia voisi olla mukavaa palata erityisluokkaan töihin.

Päivärytmit oli vähän hukassa tuossa loppuviikolla poikien kanssa, kun Koululainenkin oli paikalla koko iltapäivän vain yhtenä päivänä. Muuten oli joko vajaan päivän tai vapaalla. Ollaankin nyt poikien kanssa kovasti puuhailtu yhdessä kaikenlaista, pelattu pelejä, maalattu vesiväreillä, itse tein taas lisää lorukortteja, ja tänään oltiin koko perheen voimin elokuvissa Niko lentäjän poika -elokuvan ennakkonäytöksessä. Olikin oikein mukava koko perheen elokuva, välillä varsinkin Pikkumiestä vähän jännitti, mutta Isukin sylissä oli turvallista katsella, ja tulihan tuolle pojalle unikin kesken elokuvan kun heräsi jo viiden jälkeen aamulla. Pikkumies olikin elokuvissa ensimmäistä kertaa ja tosi hienosti meni koko reissu.