Tänään ulkoiltiin oikein reippaasti aamupäivällä. Puistossa oli laskiasrieha ja tarjolla mm. hevosajelua ja hernekeittoa. Ensi alkuun laskettiin pulkkamäkeä tai Isoveljellä oli synttärilahjakseen saamansa Stiga matkassa, muut käytettiin puiston pulkkia :) Oli oikein mukavaa, Pikkuinenkin tykkäsi kovasti laskea, mutta ylöstulo mäkeä pulkan kyydissä ei herraa miellyttänyt. Mäen laskun jälkeen totesin, että kärryjono näytti melko lyhyeltä niinpä paimensin laumani odottamaan omaa vuoroa hevosajelulle. Ajelu kirvoitti kaksi isointa oikein raikuvaan nauruun ja tuntui "vauvakin" tykkäävän, Pikkumies puolestaan jännitti aikalailla. Hernekeitto maistui lapsille hienosti ulkosalla, liekö siinä juuri syy :) Hetken aikaa jatkettiin vielä ruoan jälkeen leikkejä puistossa ennen kuin suunnattiin kotiin päiväunille. Välipalalla herkuteltiin laskiaispullilla, jotka leivoin jo viikonloppuna pakkaseen valmiiksi. Leipominen, kun on tuon meidän vilja-allergisen kanssa vähän hankalaa puuhaa. Nyt ei enää onneksi reagoi jauhopölyyn, mikä sekin on tullut koetuksi.

Päivän paras uutinen saatiin aamulla puistossa. Isoveljellä yllättäen järjestyikin kerhopaikka, kun joku jonossa edellä ollut olikin perunut tulonsa. Huomenna pääsee jo aloittamaan :) Hienoa, kyllä tätä onkin odotettu. Ei onneksi tuo taukokaan niin kovin pitkäksi venynyt, kun joululta lopetti vanhassa. Vähän taitaa poikaa jännittää aloittaa uudessa kerhossa. Välillä on ihan mielissään, että pääsee kerhoon, mutta toisena hetkenä meinaa, ettei mene kuin yhdeksi päiväksi. Vaan eiköhän tuo tuosta innostu, kun tutustuu uusiin kavereihin ja kerhotäteihin. Aikataulua täytyy vähän rukata uudelleen, että saadaan kerhoajat sopimaan kuvioihin. Ei mitään isoja muutoksia kuitenkaan.

Illallakin käytiin poikien ja äitini kanssa laskiaisriehassa seurakuntatalolla. Muutamia vanhojakin tuttuja siellä näkyi ja paljon puistossa tutuksi tulleita äitejä ja lapsia. Hurjasti oli paikalla väkeä ihmettelemässä menoa. Pieni harmituskin matkalla koettiin, kun Isoveljen uusi yhteisvastuu-heijastin oli hajonnut ja pudonnut, pelkkä kiinnityslenkki oli jäljellä. Kovin pitkälle ei oltu vielä ehditty kävellä, kun poika sen huomasi. Mummi jatkoi lasten kanssa matkaa kotiinpäin, kun itse lähdin katsomaan josko heijastin löytyisi. En sitä kuitenkaan missään nähnyt. Päätin sitten käydä ostamassa uuden, kun tiesin itkun muuten tulevan. Olin jo rahoja kaivamassa samalla, kun kerroin tapahtuneesta, niin sainkin uuden heijastimen rikkimenneen tilalle ilman maksua.