Tiistait ovat tämän talven olleet meille kaikille kerhopäiviä. Syksyllä, kun Isoveli ei ollut vielä täyttänyt kolmea kävimme kaikki seurakunnan perhekerhossa. Vuoden alusta Isoveli aloitti kaksi kertaa viikossa päiväkerhossa, tiistai- ja torstaiaamuisin kolme tuntia kerrallaan. Pikkumiehen kanssa jatkoimme perhekerhossa. Niinpä tiistait ovat olleet melkoista lentämistä paikasta toiseen. Ensin esikoinen kerhoon klo 9. Perhekerho alkaa klo 9.30, joten reipasta kävelyä äidille, jotta ehditään. Perhekerho päättyy klo 11 ja Isoveljen klo 12, niinpä olen syöttänyt Pikkumiehen kerholla ennen isomman hakuun lähtöä. Talvella Pikkumies vielä nukahtikin päiväunilleen kävelymatkan aikana, joten tämä oli välttämätöntä. Nyt ei enää suostu rattaisiin nukahtamaan, mutta koska aikaa on ja normaalistikin syömme yhdentoista tienoilla, olen edelleen hänet kerholla syöttänyt.

Tänään tehtiin kuitenkin poikkeus, koska Isoveljen sai hakea jo aiemmin, kun olivat metsäretkellä. Kaiken huipuksi vettä satoi taivaan täydeltä silloin yhdentoista aikaan. Retkeilijää se ei kuitenkaan tuntunut haitanneen, koska kivaa oli ollut. Ja olihan pojalla kunnon varusteet päällä, kurahousut laitettiin jo kotona ja kerhon pihalla lisättiin vielä sadetakkikin kun tuntui vähän ripsivän. Välillä taisi olla ihan sateetonkin jakso, mutta sitten lopussa satoikin jo kunnolla.

Pikkumiehen kanssa olimme tälle keväälle viimeistä kertaa kerhossa, kun ensi viikon päättäjäisiin emme pääse. Isoveljellä on vielä muutama kerta jäljellä. Isoveli sitten syksyllä jatkaakin kerhossaan. Perhekerhon tilanne on vielä hieman auki. Mielelläni iellä käyntiä jatkaisin, mutta sen näkee sitten mitä hoitolasten vanhemmat ovat asiasta mieltä.