Taas on tämä viikko mennyt poikien kanssa ihan vilauksessa. Maanantaiaamuna kävi lapsenlikka tutustumassa ekaa kertaa, kaverin 17-v. esikoinen. Täytyy myöntää, että äitiä vähän jännitti etukäteen, vaikka tytöllä pieni pikkusisko onkin. Meidän pojat, kun ei ole koskaan olleet ns. vieraan hoidossa. Aina vain mummolassa tai pari kertaa on omat serkkutyttöni olleet katsomassa lyhyitä aikoja. Mutta kaikki meni paremmin kuin hyvin. Pojat ihastuivat tyttöön heti, eikä äiti saanut auttaa vaatteiden pukemisessa tai pitää ulkona kädestä kiinni. Ja kaikeksi onneksi tunne on molemmin puoleinen, tyttö oli kotona kertonut äidilleen kuinka ihania lapsia pojat ovat.

Lapsenvahtia olemme tarvinneet, kun olen itse joutunut ravaamaan allergiatesteissä pariinkin kertaan tällä viikolla. Ja ensi viikolla vielä jatkuu... Hienosti olivatkin aamut sujuneet. Hyvä vain, että löytyi hyvä ja luotettava lapsenvahti tästä läheltä. Saa tarvittaessa apua viikollakin, kun omat serkkuni asuvat sellaisen matkan päässä ettei kouluviikkoina voi oikein iltasella pyytää tulemaan. Itse olemme paikkakunnalle muuttaneet vähän ennen esikoisen syntymää tuntematta ketään. Äkkiähän sitä näin kotiäitinä sitten kavereita löytää, kun lähtee reippaasti eri toimintoihin mukaan. Mutta tukiverkosto jäi kuitenkin sen verran kauemmas, että on jotenkin inhottava pyytää työssäkäyviä vanhempiakaan iltaisin ajelemaan ihan pikkujuttujen takia, vaikkei tuo matka nyt mikään ihan kohtuuton olekaan, puolisen tuntia suuntaansa.

Olemme myös käyneet kahtena päivänä naapurissa leikkimässä ulkoilun jälkeen. Ja lisäksi vielä Isoveljen kerho, jota enää yksi varsinainen kerta ja kevätjuhla jäljellä. Huomenna voisikin ottaa sitten ihan rauhallisesti ja pysytellä kotosalla ja omalla pihalla.
Viikonloppuna saattavat pojat lähteä yökylään Pappalaan. Vähän oli tänään puhetta sellaisesta. Tai on sitä jo jonkin aikaa suunniteltu, mutta sopivaa viikonloppua ei vain vielä ole tullut eteen. Pikkumies oli jo tuossa alku kuusta lähdössä kerran Mummin ja Papan mukaan, mutta oli silloin kipeänä niin ei voinut. Ja Isovelihän lähtee koska vain pääsee intoa puhkuen. Saa nähdä, mitä miehen kanssa sitten keksitään. Ainakin ostoksilla pitäisi käydä, kun kerrankin rauhassa pääsisi. Muuten luultavasti vain ollaan ja nukutaan. Vaikka pahin väsymys onkin jo alkanut hellittää, kun Isoveli on alkanut kokonaan nukkua omassa sängyssään ja Pikkumieskin suurimmalta osin. Taitaa nuo siitepölyallergiat lääkityksestä huolimatta sen verran vaivata, että nyt on taas ollut vähän levottomampaa. Mutta eiköhän se taas pikkuhiljaa helpota, kun koivu lakkaa kukkimasta.