Flunssaisen olon lisäksi Pikkumies on tällä viikolla koetellut voimia. Päiväunet ovat olleet aivan mahdoton kompastuskivi. Poika ei ole nukkunut kuin muutamat unet tällä viikolla, mikä ei ole lainkaan hyvä asia. On sen verran ehtiväistä sorttia, ettei itselle jää sitten hetkenkään hengähdystaukoa. Ja tällä viikolla nuo tauot olisivat olleet enemmän kuin tarpeen oman puolikuntoisuuden takia. Myös lapsia on alkanut vaivata jälleen jonkin asteinen syysflunssa. Tuo päiväuniasia pitäisi nyt saada jotenkin ratkaistuksi. Taisin siitä jo joskus aiemminkin kirjoitella kerhopäivien yhteydessä, mutta nyt ongelma on jokapäiväinen ja kestänyt jo parisen viikkoa. Pikkuinen kyllä nukkuu parvekkeella pari tuntia vaunuissa, mutta isommat pitäisi jotenkin saada rauhoittumaan ja ainakin Pikkumies nukkumaan. Tyttö periaatteessa lepäilee ihan rauhassa, mutta omat pojat eivät. Isoveli ei enää ole tahtonut muiden kanssa samaan huoneeseen, vaan ilmoittaa lepäävänsä sohvalla. Ei kuitenkaan malta olla hiljaa ja poissa lastenhuoneesta riittävän pitkään, jotta Pikkumies ehtisi nukahtaa. Ja Pikkumiehen rauhoittuminen on puolestaan aivan oma lukunsa. Mikään ei tunnu tällä hetkellä tehoavan, ei vanhat konstit eikä uudet. Jos en itse ole lastenhuoneessa, Isoveli pysyy kyllä sieltä pois mutta Pikkumies ei rauhoitu lainkaan. Jos taas itse olen paikalla Isoveli yleensä aloittaa oman koikkelehtimisensa juuri kun olisin saamassa Pikkumiehen rauhalliseksi. Tämän takia Isoveljeä ei voi ottaa lastenhuoneeseenkaan lepäämään, koska häiriö olisi vieläkin suurempaa, vaikka olisinkin ihan vieressä. Täytyy yrittää nyt ajatella asiaa, ja yrittää viikonlopun jälkeen uusin ideoin ja voimin. Viikonloppuna kun ei itse tarvitse stressata Pikkumiehen nukuttamisesta, vaan se on Isukin heiniä ja sujuukin huomattavasti nykyistä arkea paremmin. Ei ole kauaa siitä, kun viikolla kävi nätisti itsekseen nukkumaan, mutta viikonloppuna, kun iskä oli kotona ei olisi malttanut nukahtaa :/