Viime viikko meni rikkonaisuutensa takia sellaisessa hujauksessa, ettei mitään ihmeempiä ehditty. Ihan tavallista olemista. Pikkumies on toipunut leikkauksestaan hyvin, mutta allergiat ilmeisesti ovat alkaneet taas vaivaamaan. Olinkin jo ihan ihmeissäni, kun niin hyvin on uusia ruoka-aineita saatu käyttöön viime aikoina ja kiellettyjen lista on lyhentynyt lähes olemattomiin. Mutta nyt luultavimmin ohra on alkanut oireilemaan usean viikon käytön jälkeen.Tänään käytiin lasten kanssa avoimessa päiväkodissa laulamassa aamupäivällä, ja sen jälkeen kotiin syömään ja päikkäreille. Iltapäivällä sitten ulkoiltiin. Ja kyllä olikin lapsilla pihalla ihmettelemistä. Jo loppukesästä saapunut uusi liukumäki-kiipeilyteline oli viimein saatu pystyyn, enää puuttuu telineen ympäriltä pehmeä sora, että päästään isompaa liukumäkeä testaamaan. Lisäksi kuorma-auto tuli hakemaan pihallamme muutaman päivän olleen ongelmajätälavan pois. Varsinkin pojat olivat tästä aivan riemuissaan, kun pääsivät seuraamaan lavan nousua auton kyytiin.

Ja sitten niihin tuuliin... Tehtiin viikonloppuna miehen kanssa suuria ratkaisuja. Päätettiin laittaa nykyinen asunto myyntiin ja muuttaa takaisin kotipaikkakunnalle lähemmäs isovanhempia ja lasten kummeja. Tunteet ovat vähän ristiriitaiset. Toisaalta on ihanaa päästä takaisin kotiseuduille ja lähelle sukulaisia, mutta samalla suurin osa hyvistä ystävistä jää tänne nykyisen asunnon ympäristöön. Toisaalta eihän tuo matka ole kuin 30km, eli ei tästä nyt sentään toiselle puolen Suomea olla kuitenkaan lähdössä. Samalla päätimme toistaiseksi luopua omistusasunnossa asumisesta ja laitoimme vuokrahakemukset menemään. Nykyisellä asuntojen hinta- ja korkotasolla on aivan mahdotonta kuvitella vaihtavansa suurempaan omistusasuntoon. Vuokratasoa kun katseltiin todettiin, että saadaan samalla rahalla mitä nyt maksetaan 60-luvulla valmistuneesta kaksiosta, tulevalta asuinpaikkakunnalta alle kymmenen vuotta vanha saunallinen 4h+k. Vastaavan kokoisesta ja vanhemmasta omistusasunnosta olisi joutunut maksamaan 300-400 euroa enemmän kuukaudessa kaikkinensa. Eli sinänsä ratkaisu oli helppo tehdä. Ja nyt kun tosiaan teen töitä lasten kanssa kotona ne lisäneliöt tulevat enemmän kuin tarpeeseen. Haikeasti fiiliksestä huolimatta suurin osa muuton mukanaan tuomista muutoksista on kuitenkin positiivisia. Ja siihen lukeutuu myös se, että työtilanteeni ei muutu miksikään, vaan samat lapset jatkavat hoidossani myös tulevassa kodissa.
Lisäksi lähdin mukaan Plan-kummitoimintaan. Ajatus on itänyt mielessä jo pidemmän aikaa ja nyt kun asia nousi jälleen esiin perhekerhossa viime viikolla päätin lopulta lähteä mukaan. Nyt vain odotellaan kummipostia ja katsotaan mitä tuleman pitää...