Muutama kuukausi sitten heräsimme miehen kanssa tilanteeseen, jossa oli päätettävä mitä syksyllä tulee perheessämme tapahtumaan. Pikkumiehen täyttäessä kaksivuotta kotihoitotuen kuntalisä lakkaa, eikä taloudellinen tilanteemme anna myöten jatkaa hoitovapaata sen jälkeen. Koska aiemmat työsuhteeni ennen lapsia ovat olleet määräaikaisia, ei minulla ollut odottamassa työpaikkaa, johon palata. Ajatusta perhepäivähoitajaksi ryhtymisestä olen pyöritellyt enemmän ja vähemmän jo useamman vuoden ajan. Miehen kanssa sitten keskustelimme asiasta ja lopulta päädyimmekin siihen, että toteutan ajatukseni ja ryhdyn syksyn lähetessä yksityiseksi perhepäivähoitajaksi.

Nyt on kaikki muu liki pitäen hoidettu, mutta hoitolapset vain puuttuvat. Ilmoitukset olen jättänyt alueemme neuvolaan sekä avoimeen päiväkotiin. Viime viikolla sain viimein myös yhdistyksen hoitopaikkavälityksen pyörittäjän kiinni ja jätettyä tietoni sinne. Silti mitään ei ole kuulunut. Onhan tässä toki vielä elokuuhun aikaa, mutta olisihan se mukavampi nauttia kesästä, kun tietäisi, että lapsia olisi hoitoon lomien jälkeen tulossa. Yhden yhteydenoton olen saanut, mutta tämä lapsi olisi aloittamassa vasta joulukuussa mikäli minulla silloin on paikka vapaana.

Vähitellen olen alkanutkin miettimään olikohan tämä nyt sittenkään niin hyvä ajatus kuin aluksi tuntui. Ei sillä ettenkö haluaisi kyseistä työtä tehdä, vaan koska ei noita hoitolapsia ole löytynyt. Mietityttää miten rahat tulevat riitämään, jos en saakaan hoitolapsia.