Pari viime viikkoa on kulunut yhdessä hujauksessa. Ollaan nautittu kesäisistä keleistä ja ulkoilusta täysin rinnoin. Ollaan kierrelty lasten kanssa leikkimässä eri puistoissa ympäri kaupunkia, polskittu takapihalla kahluualtaassa, piiretty liiduilla piha täyteen taideteoksia ja rakennettu takapihalle maja. Neljä viikkoa kului todella nopeaan ja perjantaina oli aika viettää Kesälapsen läksiäisiä. Pikkuveljeni tuli avuksi ja grillattiin lounas tuossa pihalla ja välipalalla herkuteltiin jäätelöllä. Pikkaisen on päivällä uniaikaan vaikeuksia saada isommat pysymään tarpeeksi hiljaisina, että Pikkuinen saa nukkua rauhassa. Isojen kanssa kyllä rauhoitutaan lukemaan satua tai katselemaan lastenohjelmia hetkeksi, mutta jossain vaiheessa innostuvat leikeistään niin, että unohtavat olla hiljaa, vaikka kuinka yrittää asiasta muistuttaa ja tarjoaa "hiljaista" tekemistä kuten palapelejä, muovailua tai muuta vastaavaa.

Viikonloputkin ovat menneet leppoisissa merkeissä. Reilu viikko sitten käytiin poikien ja vanhempieni kanssa pienellä vaellusretkellä luonnossa. Retkestä tuli vaellus ihan sattumalta, kun emme tienneet, etteivät ulkoilureitit kuljekaan koko lammen ympäri ja yli puolet matkasta tulikin sitten kiipeiltyä polkuja pitkin kallionrinteitä ylös ja alas. Mutta pojat olivat todella reippaita ja jaksoivat liki koko matkan, jota oli ehkä kaikkinensa noin 5-6km, viimeisen kilometrin verran jouduttiin vain kantamaan. Matkan varrella pidettiin useita evästaukoja, ja noin nelisen tuntia kului koko urakkaan. Ei mielestäni lainkaan hullumpaa alle kolmevuotiaalta. Varsinkin, kun aiemmat vastaavat retket ovat olleet korkeintaan kilometrin luokkaa tai tasaista ulkoilureittiä. Viime lauantaina puolestaan vietiin pojat ensimmäistä kertaa rannalle tänä kesänä, eipä noita kelejäkään juuri ole aiemmin ollut. Oikein hauska iltapäivä olikin, eikä poikia olisi saanut millään lähtemään rannalta pois. Lopulta saatiin kuitenkin houkuteltua matkaan, kun oli vielä mummolaan meno tiedossa. Eilinen aamu puolestaan kului siivotessa kämppää ja loppupäivä vain oltiin ja löhöttiin koko perhe.

Vielä viimeiset kaksi viikkoa ennen viimeistä lomaviikkoa kuluu varmasti pitkälti samoissa merkeissä kuin tähän astinenkin kesä. Loman jälkeenkin otetaan vielä rennommin syyskuun alkuun asti, jolloin kerhot sitten alkavat. Onkin tässä tullut paljon asioita mieleen, joista täytyy Pikkumiehen osalta jutella kerhotätien kanssa heti alkuun. Isoveljellehän tuo onkin jo ennestään tuttua japaljon helpompaa, kun ei enää ole noita allergioita. Pikkumiehen vilja-allergia näyttääkin olevan hankalampaa, kuin olin ajatellut. Tulipa tässä sitten kokeiltua pojalle taas vehnää, kun edellisestä kokeilusta oli aikaa kulunut jo puolisentoista vuotta. Mutta ei käy niin ei käy. Nyt on uutena tullut hengitystieoireet, noista viljoista, tai ainakin vehnästä ja rukiista. Ja tosiaan sekä syötynä että jauhopölyä hengitettynä. Eli kerhon leivontapäivinä Pikkumies pysyy visusti kotona eikä meillä siis edelleenkään leivota, ainakaan jos poika on kotona/hereillä....... huoh!