Isoveljen yövaipattomuuden opettelu on sujunut paremmin kuin hyvin! Kerrat jolloin on tarvinnut yöllä lakanoita vaihtaa on laskettavissa yhden käden sormilla. Samalla poika myös alkoi nukkumaan yöt omassa sängyssään. Tähän saakka kun on tullut viereen joka yö. Niin siitä äidin ensimmäisestä vauvasta vain on tullut iso poika. Aika haikea fiilis on, kun huomaa kuinka nopeasti lapset kasvavatkaan. Vastahan tuo tuhisi pienen pienenä nyyttinä rinnalla!

Kun Isoveli alkoi nukkua yönsä omassa sängyssään myös Pikkumiehen viereen tulemiset vähenivät. Ja jälkeen päin, kun on asiaa miettinyt niin niinhän se meni, että Isoveli oli jo vieressä siinä vaiheessa, kun Pikkumies heräsi ja vaati myös päästä äidin ja isin viereen. Nyt huomaa herätessään Isoveljen olevan vieressä omassa sängyssään niin jatkaakin sitten uniaan edes herättämättä muita. Muutenkin Pikkumies on kyllä aina ollut parempi nukkumaan kuin Isoveli. Eikä ole kauakaan siitä, kun Pikkumies nukkui Isoveljeä useammin läpi yön omassa sängyssään. Mutta ai sitä tilantuntua, kun koko sänky on vain miehen ja minun käytössä. Kyllähän sitä nukkuu paljon paremmin, eikä hartiatkaan ole aamuisin yhtä jumissa.